”Kun lähestymme joulua, on keskeistä, että kaikki tietävät joulun olevan muutakin kuin joululahjoja ja tonttuja. En ole varma, tietävätkö kaikki oppilaat tämän enää nykyään.” Tämä oli hyvin kirjoitettu. Kiitos! Suomen kristillisiä perinteitä ei tarvitse hävittää tai vähätellä siksi, etteivät ne miellytä kaikkia. Ihmiset saattavat boikotoida kristillisen laulun laulamista, mutta suostuvat silti tonttutansseihin, vaikka eivät myöskään usko tonttuihin. Tässä on ristiriita. Kirjoitit, että asiasta olisi syytä keskustella eri uskontokuntien kanssa. Suomessa evankelisluterilainen ja ortodoksinen uskonnonopetus sekä ET ovat kuitenkin olleet pitkään osa koulutusjärjestelmäämme. Miksi muiden uskonnollisten ryhmien tarvitsisi osallistua Suomen katsomusopetuksen perusratkaisujen määrittelyyn? Suomella on oikeus määrittää oma koulujärjestelmänsä. Sen ei tarvitse rakentua sen varaan, että kaikki tänne muuttavat hyväksyvät jokaisen järjestelmämme osan. Ymmärrän, että haluatte kohdella kaikkia tasapuolisesti. Tasapuolisuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikille tarjotaan kaikkea samalla tavalla tai että kaikkien perinteiden pitäisi olla samanarvoisessa asemassa. Suomen historia, kulttuuri ja sivistys ovat muotoutuneet pitkälti kristinuskon vaikutuksesta, joka näkyy muun muassa kirjakielen, lukutaidon ja koululaitoksen kehityksessä. Siksi kristinuskon erityisaseman huomioiminen opetuksessa ei ole muiden syrjimistä, vaan Suomen historiallisen perinnön tunnustamista. Yläkoulun evankelisluterilainen uskonnonopetus on jo nykyisellään monipuolista. Siinä käsitellään myös muita maailmanuskontoja ja niiden eettisiä opetuksia, vaikka kristinuskon historiaa ja kulttuurivaikutuksia käsitellään perusteellisemmin. Miksi kaikki eivät voi osallistua tähän uskonnonopetukseen? Jos ehdotat kaikille yhteistä katsomusainetta, haluaisin tietää, sisältäisikö sen oppimäärä enemmän kristinuskoa kuin muita uskontoja ja miten se eroaisi yläasteen nykyisestä opetuksesta. Kannatan edelleen alakouluun kahta katsomusainetta: uskontoa, jossa voidaan käsitellä enemmän kristinuskon eri suuntauksia ja Suomen kristillistä perintöä, sekä toista valinnaista katsomusainetta. Näin kristinuskon asema Suomen historian ja kulttuurin ymmärtämisessä voidaan säilyttää ilman, että kaikille pakotetaan sama katsomuksellinen lähtökohta. Lopuksi toivon, että myös kristillisille kouluille annetaan Suomessa enemmän mahdollisuuksia toimia. Vaikka sanot, ettei koulumaailma ole politisoitunut, moni kokee tilanteen toisin. Pääkaupunkiseudun kouluissa muslimioppilaita on monin paikoin paljon, ja heidän uskonnollinen taustansa näkyy arjessa. Muslimit saavat olla, mitä ovat. Kristityt uskovat lapset puolestaan ovat vähemmistö heihin verrattuna ja kokevat usein, ettei oman vakaumuksen esiin tuominen ole hyväksyttävää. Kristillisissä kouluissa on kyse myös kristittyjen hätähuudosta – halusta turvata lapsille ympäristö, jossa oma vakaumus ei ole poikkeus ja jossa kristillinen maailmankuva saa näkyä opetuksessa. Samalla tavalla kuin täällä X:ssä aikuiset huutelevat kristinuskon haitallisuudesta ja vääryydestä, myös konservatiivisesti uskovat lapset saavat kuulla samaa koulussa. Koulut eivät ole ideologisesti neutraaleja. Lasten ei pitäisi joutua hyljeksityiksi siksi, että heidän vanhempansa ovat opettaneet heille kristillisiä arvoja. Myös perinteisesti uskovilla lapsilla on oikeus tulla hyväksytyiksi ilman, että heidän tarvitsee hävetä vakaumustaan. Myös seksuaaliseen identiteettiin liittyvissä kysymyksissä koulu on politisoitunut. Kaikki nykyiset yhteiskunnalliset käsitykset eivät ole yhteensopivia perinteisen kristillisen opetuksen kanssa, ja siksi tarvitsemme kristillisiä kouluja. Valtio ei voi ajaa vanhempien oikeuksien yli. Katsomusopetuksessa, suomalaisen kulttuuriperinnön säilyttämisessä ja kristillisten koulujen toimintaedellytyksissä on kyse siitä, saako kristinusko näkyä Suomessa edelleen luontevana osana yhteiskuntaa ja koulutusta. xitter.cf/hanne_fi/status/211209…