Pekka Vuori

Jos jostakin olen Yhdysvaltain välivaalien jälkeen helpottunut, niin siitä, että maailman vanhimpiin kuuluva demokratia toimii edelleen. Se on erittäin myönteinen viesti tässä ajassa. Mutta mitä Trumpin murskatappio tarkoittaa Yhdysvaltain ulkopolitiikalle, maailmantaloudelle ja meille eurooppalaisille? Trumpista tulee tammikuussa puolittainen rampa ankka. Demokraattien hallitessa kongressia suurten lakiuudistusten läpivienti vaikeutuu. Presidentin valta diplomatiassa, kauppapolitiikassa sekä asevoimien johdossa kuitenkin säilyy, ja kautta on yli kaksi vuotta jäljellä. Historia muistuttaa, ettei vaalitappio välttämättä kesytä presidenttiä. Vuonna 2006 George W. Bush menetti kongressin molemmat kamarit Irakin sodan varjossa. Vain kaksi kuukautta myöhemmin hän päätti lähettää Irakiin noin 20 000 lisäsotilasta. Ukrainassa Trump voi edelleen ohjata rauhanneuvotteluja, vaikuttaa asetoimitusten toteutukseen ja tiedustelutiedon jakamiseen. Kongressi voi myöntää rahoitusta ja säätää sitovia velvoitteita, mutta se ei neuvottele Putinin kanssa presidentin puolesta. Ukrainaa tukeva kongressi ja Venäjän kanssa nopeaa sopimusta hakeva Valkoinen talo voivat vetää eri suuntiin. Iranissa Trump säilyttää mahdollisuuden määrätä rajatuista sotilasoperaatioista ja neuvotella sodan päättämisestä. Pitkittyneen sodan rahoituksessa kongressin merkitys kasvaa. Jo yksittäiset päätökset voivat kuitenkin heiluttaa öljyn hintaa ja sitä kautta Euroopan taloutta. Naton kohdalla hänen ei tarvitse irrottaa Yhdysvaltoja liittokunnasta muuttaakseen turvallisuustilannetta. Joukkojen sijoittelu, tiedusteluyhteistyö ja sotilaallisen tuen painotukset ovat kaikki kysymyksiä, joissa presidentillä on edelleen huomattavaa liikkumatilaa, vaikka kongressi voi asettaa rajoja. Kauppapolitiikassa edessä voi olla kokonaan uudenlainen epävarmuuden vaihe. Demokraatit voivat estää suuria verouudistuksia, ja vuoden 2027 budjetista sekä velkakatosta voi syntyä kova valtataistelu. Trump voi silti käyttää lain sallimia tullivaltuuksia, kiristää teknologian vientirajoituksia ja painostaa kauppakumppaneita. Korkein oikeus on rajoittanut yhtä tullien oikeusperustaa, mutta ei kaikkia. Valkoinen talo on jo valmistellut uusia keinoja jatkaa politiikkaansa ilman kongressin tukea. Harkinnassa on ollut esimerkiksi kriittisiin mineraaleihin ja tuulivoimaloihin kohdistuvia tullitoimia. Yrityksille ja sijoittajille tässä on merkittävä ristiriita. Washingtonin poliittinen umpisolmu voi pysäyttää suuria uudistuksia, mutta ei välttämättä äkillisiä päätöksiä, jotka muuttavat tuotteiden hintoja, toimitusketjuja ja investointisuunnitelmia. Suomalaisen vientiyrityksen näkökulmasta demokraattien voitto ei siis tarkoita kauppapoliittisen epävarmuuden päättymistä. Oma arvioni on, että Trump saattaa hakea entistä voimakkaammin historiallista perintöään ulkopolitiikasta, kun kotimaan uudistukset vaikeutuvat. Ukrainan sopimus, Iranin sodan päättäminen tai uusi avaus Venäjän suuntaan voisivat tarjota siihen mahdollisuuden. Myös Putin joutuu pohtimaan, kannattaako Trumpin kanssa sopia nyt vai odottaa seuraavaa presidenttiä. Presidentin lupaukset ja niiden pysyvyys ovat kaksi eri asiaa. Euroopassa olisi virhe huokaista helpotuksesta. Kongressissa on nyt enemmän Ukrainan ja Naton tukijoita, mutta Valkoisessa talossa istuu edelleen presidentti, jolla on huomattavasti valtaa ja yli kaksi vuotta aikaa käyttää sitä. Trumpin mahdollisuudet muuttaa Yhdysvaltoja heikkenivät, mutta hänen mahdollisuutensa muuttaa maailmaa eivät kadonneet.