Olen Ylellä töissä, asiantuntijatehtävässä. Tämä on henkilökohtainen tilini; esitän täällä omia näkemyksiäni, en Ylen näkemyksiä, ellei toisin mainita.
Joined April 2010
- Tweets3K
- Following1.5K
- Followers3K
- Likes3.3K
Jos joku kolmannella maailmansodalla leikkii, se ei ole Zelenskyi.
#SlavaUkraïni 🇺🇦
Suomen mediahistorian isoimmat muutosneuvottelut konkretisoituvat tänään alkaviin irtisanomisiin. Tänään mietin, että millainen on arvomaailma, maailmankuva, jossa vastuullinen, kotimainen journalismi ja oma, kansallinen kulttuuri ovat poliittisia vihollisia. #yle #ylenmustapäivä
"Miten pimeitä ovatkaan ihmiset, jotka löytävät valon, toivon ja ystävällisyyden juhlasta syyn aggressioon ja vihaan."
#rasismi #lucia
Pääkirjoitus | Rasismista on tullut Suomessa julma huvi
hs.fi/paakirjoitukset/art-20…
Jos #yle yhtään kiinnostaa, tämä kirjoitus kannattaa lukea.
Kommentti | Kun Yle heikkenee, sumutuksen mahdollisuudet lisääntyvät: hs.fi/kulttuuri/art-20000108…
Toimittaja Sanna Ukkola väittää tässä, että olisin "valehdellut julkisesti", että hänen juonnossaan olisi ollut joitakin virheitä. Todellisuudessa olen esittänyt hänelle kysymyksen, että oikaiseeko Alfa-tv Seiskan alkuperäisessä jutussa, jota Ukkola Express -ohjelmassa laajasti käsiteltiin, olleet virheet, kuten esimerkiksi kuvassa näkyvän paikkaansapitämättömän otsikon. Olen perustellut kysymystäni mm. sillä, että Supla poisti samaa juttua käsitelleen podcastin kokonaan, koska Seiskan alkuperäinen juttu osoittautui pitkälti paikkaansapitämättömäksi. Olisin myös halunnut tietää, että noudattaako uusi Alfa-tv journalistin ohjeita, kuten edeltäjänsä teki.
Tämmöisten kysymysten seurauksena Ukkola käy hyökkäykseen, jossa hän mm. väittää saaneensa pomoiltani anteeksipyyntöjä somekäytöksestäni (kukaan pomoistani ei ole puhunut tällaisista minun kanssani) ja väittää virheellisesti, että olisin Ylen päällikkö ja että kommentoisin täällä Ylen edustajana, vaikka profiilissani lukee, että kommenttini eivät ole Ylen kommentteja.
Eikö tällaisia journalistisia kysymyksiä pitäisi voida kysyä journalistilta ilman henkilöön menevää hyökkäämistä?
unavailable
Ehdotin erään tähän keskusteluun osallistuneen erinomaisen idean pohjalta Sanna Ukkolalle, että mitäs jos tapaisimme kasvotusten ja selvittäisimme keskinäistä tilannettamme sillä tavoin kun hän vaikutti olevan niin vihastunut kysymyksistäni. Olemme entuudestaan tuttuja ja olen tosiaan puolustanut häntä voimakkaasti silloin kun hän oli Ylessä töissä ja joutui raskaan häirinnän kohteeksi, joten tapaaminen olisi sinällään ollut tuttu/normaali kuvio.
Hän ilmoitti jonkin ajan kuluttua toiseen viestiin vastaamalla, että laittaa minut jäähylle. Eli hän reagoi sovintoyritykseeni bännillä.
Näin ennen bännin toteuttamista, että hän kuitenkin itse jatkoi jäähylle laittamiseni ilmoittamisen jälkeen henkilööni menevää kirjoittelua, vihjaten julkisesti mm., että tarvitsisin "itseni takia" työnohjausta. Surullista.
Miksi Ukkola siis suuttui? Kysyin häneltä että 1) oikaiseeko Alfa-tv Ukkola Express -ohjelmassa näytetyn Seiskan jutun paikkaansapitämätöntä, oikaistua otsikkoa (jutun pohjalta käytiin ohjelmassa pitkä keskustelu) ja 2) onko uusi Alfa-tv sitoutunut journalistin ohjeisiin. Omasta mielestäni normaaleja journalismin vastuunkantoon liittyviä kysymyksiä, jotka hänen mielestään olivat asiattomia.
Hän veti kysymyksistäni totaalisesti herneen nenäänsä ja aloitti henkilöön käyvän hyökkäyksen, jonka yhteydessä hän mm. väitti, että Ylen päälliköt pahoittelevat hänelle minun noloa somekäytöstäni. En ole itse tällaisesta kuullut. Hän myös väitti Ylen toimitusjohtalle tägäämässään viestissä, että kyselen häneltä tämmöisiä Ylen mahdaatilla, mikä ei tietenkään pidä paikkaansa. Profiilissani lukee, että kommenttini eivät ole Ylen kantoja. Minulla on sanan- ja mielipiteenvapaus kuten hänelläkin.
On tavattoman surullista, mille tasolle esim. nämä Yle-negaatiot voivat tässä nykyisessä polarisoituneessa keskusteluilmapiirissä vajota. Yleä saa ja pitää kritisoida mutta tämä tämänkesäinen kampanjointi on kyllä lähtenyt aivan totaalisesti lapasesta. Me kaikki ansaitsemme oikeasti parempaa vuorovaikutusta kuin tahallinen väärinymmärtäminen, someraivon ja öyhötyksen lietsonta, entisten ja nykyisten työkavereiden mollaaminen ja lopulta keskusteluyhteyden katkaiseminen.
Haluaisitko sinä olla jatkuvan vihaviestittelyn kohteena? Haluaisitko sinä olla uhkailun, pilkan, vääristelyn, halveksunnan, vähättelyn tai kiusaamisen kohteena? Haluaisitko sinä, että kun aloitat asiallisen keskustelun, kimppuusi hyökkää välittömästi liuta nimettömiä tai nimekkäitä, jotka jakavat disinformaatiota, yrittävät vääntää keskustelun aiheestaan sivuun, tarttuvat henkilökohtaisuuksiin, tai syyttävät sinua asioista, joihin et ole osallinen?
Minä en halua. Olen tehnyt sitä 10 vuotta, ihan tarpeeksi yhteen ihmiselämään. Olen ollut massiivisten, poliittisesti organisoitujen maalitusten kohteena. Olen käynyt oikeutta henkilöä vastaan, joka häiritsi minua vuosia työni takia. Olen kohdannut sovittelussa kasvokkain henkilön, joka on toivonut perheeni tappamista. En keksi yhtäkään haukkumasanaa, jota joku ei olisi joskus minusta käyttänyt.
Kanssani saa tietenkin olla eri mieltä ja kommenttejani ja näkemyksiäni saa kritisoida. Tilanne nyt vaan on tällä hetkellä sellainen, että tämän keskustelualustan ylläpito ei välitä tuon taivaallista siitä, että keskustelu olisi täällä asiallista. Kun se ei niin tee, käytän sitten itse niitä käytettävissä olevia keinoja, joilla tätä hulluutta, inhimillisen vuorovaikutuksen irvikuvaa voisi edes hieman paremmin sietää.
Minulla ei ole velvollisuutta kuunnella kenenkään solvauksia. Ei, vaikka olen töissä Ylellä. En estä kommenttieni vapaata kommentointia koskaan ennen kuin alan saada asiattomia viestejä. Sen sijaan että blokkaisin esim. kaikki huonosti käyttäytyvät, saatan toisinaan mieluummin rajoittaa kommunikoinnin ihmisiin, joiden arvioin kykenevän käyttäytymään täällä asiallisesti. Voin tehdä näin esim. tilanteessa, jossa en ehdi jatkuvasti valvomaan täällä käynnissä olevaa viestittelyä. Ideaalia se ei ole mutta käytännön eli X:n puutteellisen, piittaamattoman valvonnan sanelema pakko.
Ymmärrätkö nyt paremmin sitä, miksi katson oikeudekseni estää viestieni kaikille avoimen kommentoinnin, jos tilanne sitä vaatii?
Hienosti vanheni tämä. Nyt oikaistaan noin tusina virhettä. Olisikohan niin, että tämän kesän Yle-humppa on "pikkasen" päässyt lähtemään lapasesta? Näiden juttujen taso alleviivaa sitä, miksi maassa tarvitaan oikeaa, faktoihin ja lähdekritiikkiin perustuvaa journalismia.
Olen estänyt vapaan kommentoinnin koska en nyt jaksa aiheenvaihtajia, oikaisujen vähättelijöitä, trollaajia tai vihaviestejä.
Vastuulliseen journalismiin kuuluu mm. se, että kun käytät vuotajia, varsinkin nimettömiä, selvität ennen juttujen julkaisua sen, että voiko vuotajalla olla vuotamiselleen jokin oma hyötymistarkoitus ja jos on, etsit ennen julkaisua muita lähteitä, jotta juttu oikeasti pitää.
Merkillepantavaa, että kuinka moni yrittää kääntää keskusteluaihetta toisaalle, vähätellä Seiskan tekemien oikaisujen merkittävyyttä tai länkyttää siitä, että miksi minä en viitsi keskustella mm. aiheenvaihtajien, oikaisujen vähättelijöiden, tai esim. virheellistä tietoa omasta työstäni jakavien trollaajien kanssa.
Itse en muista vastaavanlaajuista oikaisua kuin tämä Seiskan tekemä koskaan aiemmin nähneeni. Tässähän on tähän mennessä oikaistu mm. lehden perätön myynti/kansiotsikko ja pääjutun perätön pääväite ja sen lisäksi ainakin kymmenen faktavirhettä. En ihmettele, jos oikaistaan vielä lisää.
Aivan oleellista uskottavassa journalismissa - ja keskeisenä erona esim. erilaisiin somespekulaatioihin - on lähdekritiikki. Jos käytät journalismissa lähdettä, sinun tulee varmistaa, onko lähteellä jotain omaa hyötymistarkoitusta vuodolleen. Jos on, uskottava, vastuullinen journalisti etsii parempia lähteitä, jotta juttu oikeasti pitää. Tämä on vastuullisen journalismin peruskauraa. Ja tämän "unohtaminen" on nähdäkseni ollut koko kesän kestäneen Yle-humpan keskeisin ongelma: kunnollinen lähdekritiikki on loistanut poissaolollaan.
1. Uskoitko Iltalehden otsikon siitä, että Kokoomuksen Sinuhe Wallinheimo maksatti häämatkansa Ylellä?
2. Jos uskoit, tekikö mielesi ryhtyä avautumaan somessa korruptiosta ja Yle-leikkausten tarpeellisuudesta?
Jos vastauksesi oli molempiin kyllä, älä lue pidemmälle! 😉
Iltalehden otsikko on otsikkona hieno! Se johtuu pitkälti siitä, että otsikko on pitkälti mielikuvitusta. Otsikkojen tekeminen on upea taiteenlaji, jossa mielikuvituksen käyttöä ei suinkaan ole kielletty. Parhaimmillaan mielikuvitusta hyödyntävät otsikot toimivat niin, että ne auttavat lukijaa ymmärtämään sitä, mitä faktuaalisesti on tapahtunut.
Tällä kerralla vaikutus on kuitenkin päinvastainen. Otsikko on ainakin somekeskustelujen perusteella johtanut monia harhaan. Todellisuudessa asiaan ei liity korruptiota, Wallinheimo ei maksattanut Ylellä häämatkaa, eikä Yle ole myöskään maksanut kenenkään häämatkaa. Eikä Wallinheimo ole edes mennyt hiljattain naimisiin. Hän on ollut naimisissa 25 vuotta.
Todellisuudessa Yle on maksanut hallintoneuvostonsa puheenjohtajan Pariisiin hänen tehtäväänsä liittyvien kahden syyn vuoksi: 1) hän osallistui Ylelle tärkeisiin neuvotteluihin/tapaamisiin ja 2) hallintoneuvoston pj:t on perinteisesti kustannettu paikalle.
Kysymyksessä on siis normaali, laillinen toiminta. Miksi asiasta sitten kohutaan?
Koska uuden Yleen liittyvän kohun luomiseen tarjoutui herkulliselta näyttänyt tilaisuus. Wallinheimo teki Pariisista hääpäivän juhlistamisesta kertoneen harmittoman Insta-postauksen, jossa hän nimitti matkaa 25-v. häämatkaksi.
Yle-kritiikistään tunnetut journalismin ammattilaiset saivat sen avulla väännettyä tavallisen asian moraalittomaksi "häämatkan Ylellä maksattamiseksi" ja sitä kautta jälleen kerran myös Yleen kohdistuvaksi somepaskamyrskyksi, jossa tällä kertaa molempia osapuolia on syytetty _täysin perusteetta_ korruptiosta.
Toimittajat eivät toki itse käyttäneet sanaa korruptio, heidän ei tarvinnut. Pelkkä moraalittomaan toimintaan viittaava otsikointi riitti. DEI-kohua ei ole tekohengitetty turhaan koko kesän läpi.
Toimittajat eivät myöskään katsoneet tarpeelliseksi selventää lukijoilleen/katsojilleen/kuulijoilleen sitä, että millaisia tehtäviä hallintoneuvoston puheenjohtajalla olisi voinut Pariisissa olla. Oma olettamus siitä, että ei oikein minkäänlaisia, riitti.
Tottakai viisaat, riippumattomat, täysin poliittisista vaikuttimista irti olevat journalismin ammattilaiset tekevät kuten parhaaksi katsovat.
On tietenkin täysin sattumaa, jos samojen taustavoimien luoma, someöyhöttämistä lietsova uusi Yle-kohu osuisi ajankohtaan, jossa Ylen rahoitusta käsittelevä parlamentaarinen työryhmä on uudelleen aktivoitumassa.
Mutta miksi sitten Ylen piti maksaa Wallinheimon ja muiden "pamppujen" matkoja Pariisiin? Eikö ilmankin olisi pärjätty?
Siksi, että Yle tekee suomalaisen huipputason erikoisosaamisen palveluvientiä tuottamalla kesäolympialaisten yleisurheilun ja talviolympialaisten hiihtolajien kansainvälistä kuvafiidiä. Käytännössä Yle siis teki Pariisista maailmanlaajuiseen levitykseen menevää televisiokuvaa, jota eri maiden mediayhtiöt edelleen käyttivät.
Yle on tehnyt vastaavaa työtä pitkään, Yleen luotetaan ja sen ammattitaitoa arvostetaan tässä asiassa maailman huipulle. Pariisissa neuvoteltiin tähän liittyvistä sopimuksista ja tavattiin yhteistyökumppaneita. Olisi ollut outoa, jos tällaisesta tehtävästä vastuuta kantavan yhtiön johtoa ja omistajan edustusta ei olisi ollut tilaisuuksissa paikalla.
---
Tämä tekstini ei ole Ylen kanta eikä yhtiöviestintää vaan omaa vapaa-ajan kirjoitteluani.
Kun tehtävänäsi on valvoa, miten valvoisit, jos et olisi paikalla? Tässä jutussa Wallinheimon matkan ohjelmasta tarkemmin. mtvuutiset.fi/artikkeli/tall…
Olen valitettavasti joutunut estämään tekstin vapaan kommentoinnin runsastuvan häirinnän vuoksi. Tosi harmillista, että X:stä on tullut alusta, jossa kriittinen keskustelu ilman vihaa ja henkilökohtaisuuksiin menemistä on niin hankalaa.
Tässä Mikael Jungnerin erinomainen ketju aiheesta. teapawt.net/MikaelJungner/status/1…
Pari kysymystä kesän Yle-kirjoitteluun liittyen, joita toivoisin jokaisen aihetta enemmän tai vähemmän seuranneen pohtivan:
1) Miksi Ylen kärkevimmät kritisoijat keskittyvät muutaman (tarkkaa lukumäärää ei ole kerrottu) Ylen sisäisiä asioita vuotaneen henkilön omiin näkemyksiin ja kokemuksiin? Miksi muiden yleläisten näkemyksistä ei ole oltu kiinnostuneita?
Ylessä on noin kolme tuhatta muuta ihmistä kuin he, jotka ovat Ylen sisäisiä asioita Yle-kohuja masinoiville vuotaneet. Miten on mahdollista, että jopa jotkut vastuulliset mediat keskittyvät vain vuotajiin, ilman, että näkemyksiä olisi yritetty selvittää laajemmin, vaikkapa ammattijärjestöltä kysymällä?
Oma käsitykseni on, että valtaosa yleläisistä ei ole kokenut esimerkiksi kohuttujen monimuotoisuuskoulutusten olevan minkäänlainen ongelma vaan päinvastoin hyvä asia. Viimeksi eilen sain talon sisältä erittäin positiivista palautetta kohuttuihin monimuotoisuuskoulutuksiin osallistuneelta toimittajalta. Hän kertoi kokeneensa kyseiset koulutukset itselleen hyvin tärkeiksi. Hän on myös joutunut työnsä takia häirinnän kohteeksi. Kuten minä ja moni muukin olemme.
2) Miksi Ylen ympärillä kohuilu on ajoitettu ajanjaksoon, jolloin eduskunnan parlamentaarinen työryhmä yrittää päättää Ylen rahoituksesta ja tulevaisuudesta?
Jos vastuullisen kaupallisen median Yle-kirjoittelun intressi olisi puhtaasti journalistinen, Yle-kirjoittelun päähuomio keskitettäisiin tietenkin parlamentaarisen työryhmän työhön, eikä esim. yksittäisten yleläisten pettymyksiin työnsä arjessa.
Jos parlamentaarisen työryhmän työn myötä ilmenisi tarvetta puolustaa Ylen journalismia esimerkiksi poliittista painostusta vastaan, sitten se nostettaisiin oikeasti vastuullisen kaupallisen median Yle-kirjoittelun keskiöön.
3) Miksi juuri Yleä pitää kritisoida juuri nyt koulutuksista, jonka tyyppisiä käytännössä useimmat vastuulliset isot yritykset, muut mediatalot mukaan lukien, myös tarjoavat? Miksi jotkut Ylen koulutuksista kirjoittavat mediat eivät selvitä samassa yhteydessä omia koulutuskäytäntöjään lukijoilleen?
4) Miksi Yleä ahkerimmin kritisoivien henkilöiden omista mahdollisista poliittista kytköksistä ja viiteryhmistä ei saisi keskustella?
Kun näitä tämäntyyppisiä kysymyksiä mietin ja samalla seuraan, kuinka tämä kummallinen, yksipuolinen kirjoittelu ja röyhkeä, monista keskeisistä faktoista piittaamaton, erittäin puutteellisesti kontekstoitu Ylen asioilla spekulointi jatkuu viikosta, kuukaudesta toiseen ja kuinka se Ylen väkeä erilaisin tavoin häiritsee (myös turvallisuusasioihin saakka, joita en tarkemmin julkisesti avaa) en vaan oikein voi välttyä siltä ajatukselta, että oikeasti merkittävän, vastuullisen journalismin sijaan Yleen on tässä pikemminkin päästy kohdistamaan poliittisten vaikuttimien läpäisemää informaatiovaikuttamisen operaatiota.
En voi olla tätä kehitystä seuraavana miettimättä myöskään sitä, että kuinka hyvin suomalainen vastuullinen, journalistinen, riippumaton media tänä päivänä kykenee yhteistyössä puolustautumaan sellaista potentiaalista kehitystä vastaan, jossa maalla on vallanpitäjät, jotka suhtautuvat median perustehtävään vallan vahtikoirina selvästi eri tavoin kuin ennen.
Olemmeko me hereillä? Vai olemmeko vajoamassa tasolle, jossa toistemme puolustamisen sijaan jatkossa katsellaan hiljaa sivusta, kun kollegaa lyödään? Saavatko massiiviset, poliittiset somekampanjat viedä jo vastuullisille medioille työskenteleviä ammattijournalistejakin kuin litran mittaa?
Yleä saa ja pitää kritisoida. Yhtä lailla Yleä pitäisi voida myös puolustaa, ilman että joutuu pelkäämään poliittisia mustamaalauskampanjoita, maalitetuksi tulemista, uhkailuja ja muita vaientamispyrkimyksiä. Varsinkin kun tämmöistä tehdään Ylen kannalta herkkänä aikana, jona Ylen rahoituksesta ja mahdollisista tehtävämuutoksista ollaan päättämässä.
—
Tämä kirjoitukseni ei ole yhtiön kannanotto vaan omaa vapaata, henkilökohtaista pohdintaani.
