ALT Itse olin sillä välillä käynyt upseerikoulun ja minut oli sen jälkeen siirretty hommiin ulkomaille Petrozavodsk-nimiseen kaupunkiin. Vaikka Petroskoiksi me sitä silloin kutsuimme, ja Helsingissä kuulutettiin rautatieasemalla: ”Pikajuna Äänislinnaan lähtee laiturilta yksi kello 12.25.” Jäipähän sekin kuulutus iäksi mieleen. Mutta kyllä jäi kaupunkikin. Osoitteessa Aunuksenkatu 33 oli kaunis puutalo lehmuksien katveessa. Siellä toimi kunnollinen radioasema; selässä kannettavat VRFK-radiot olivat nyt taakse jäänyttä elämää. Alakerran suuren huoneen nurkassa oli liinavaatekaapin kokoinen 'Bertha'. Sen voimakkaalla teholla sai yhteyden joka puolelle maapalloa. Vaikka se ilmeisesti ohjesäännön mukaan oli tarkoitettu vain Itä-Karjalan Sotilashallinnon radiosanomien viestittämiseen, me öiseen aikaan seurustelimme sähkötysavainta naputtaen kaikenlaisten kansallisuuksien kanssa.
![Mieleeni jäi ainakin muuan Ilse-niminen wieniläistyttö. [...] Ilse kertoi lukevansa Tagoren runoutta... Ja sähkötti lopuksi nuo jokaista radistia säväyttävät kirjaimet: CL-QRT. Joka tarkoittaa ehdottomasti ja vääjäämättä: Tämä asema lopettaa eikä sähkötä enää koskaan. Minulle hän naputti irtonaisella rannelyönnillä viimeisen tervehdyksen: Vergiss mein nicht. Enhän minä ole häntä unohtanut. Jossakin kirjassa kerrotaan näistä kohtalokkaista kirjaimista CL-QRT myös seuraava tarina: Saksalaisten hyökättyä Venäjälle syntyi aron pienestä kumpareesta kiivas taistelu. Sakemannit kiipesivät ylös rinnettä joka puolelta ja puolustajat kaatuivat yksi toisensa jälkeen. Lopuksi oli jäljellä vain radisti. Valmistautuen lyömään kojeen kappaleiksi hän lähetti Moskovaan viimeisen sanoman: CL-QRT. Odottakaa hetki, vastattiin Moskovasta. Radisti odotti hermot viulunkielinä. Sitten sävähti kuulokkeissa morsemerkkisarja: Neuvostoliitto kiittää teitä. Elämällänne on ollut tarkoitus.](https://pbs.twimg.com/media/Fh1M6BxWYAEf-Ar.jpg?name=orig)
ALT Mieleeni jäi ainakin muuan Ilse-niminen wieniläistyttö. [...] Ilse kertoi lukevansa Tagoren runoutta... Ja sähkötti lopuksi nuo jokaista radistia säväyttävät kirjaimet: CL-QRT. Joka tarkoittaa ehdottomasti ja vääjäämättä: Tämä asema lopettaa eikä sähkötä enää koskaan. Minulle hän naputti irtonaisella rannelyönnillä viimeisen tervehdyksen: Vergiss mein nicht. Enhän minä ole häntä unohtanut. Jossakin kirjassa kerrotaan näistä kohtalokkaista kirjaimista CL-QRT myös seuraava tarina: Saksalaisten hyökättyä Venäjälle syntyi aron pienestä kumpareesta kiivas taistelu. Sakemannit kiipesivät ylös rinnettä joka puolelta ja puolustajat kaatuivat yksi toisensa jälkeen. Lopuksi oli jäljellä vain radisti. Valmistautuen lyömään kojeen kappaleiksi hän lähetti Moskovaan viimeisen sanoman: CL-QRT. Odottakaa hetki, vastattiin Moskovasta. Radisti odotti hermot viulunkielinä. Sitten sävähti kuulokkeissa morsemerkkisarja: Neuvostoliitto kiittää teitä. Elämällänne on ollut tarkoitus.
ALT Bussipysäkillä mainos, jossa mies lepäilee sohvalla jalka toisen yli heitettynä, jalassa villasukat, joiden pohjissa kirjaimet VEI ja KKO.
